Nuoret, äänestäkää jaloillanne!

Edus­kun­ta­vaa­lien tie­to­tul­vas­sa nousee aina sil­loin täl­löin mie­len­kiin­toi­sia näkö­kul­mia vaa­lei­hin, äänes­tä­mi­seen ja poliit­ti­seen aktii­vi­suu­teen liit­tyen. Yksi kevään par­hais­ta kon­sep­teis­ta on Ylen net­ti­si­vuil­ta löy­ty­vä kolum­ni­sar­ja, jos­sa ensim­mäis­tä ker­taa äänes­tä­vät nuo­ret aikui­set ker­to­vat omia aja­tuk­sis­taan poli­tii­kas­ta ja äänes­tä­mi­ses­tä. Usein puhu­tun nuor­ten alhai­sen äänes­ty­sak­tii­vi­suu­den takaa löy­tyy­kin pal­jon muu­ta kuin ylei­ses­ti uskot­tua häl­lä väliä -asen­net­ta. Nuo­ret näyt­täy­ty­vät ole­van kyl­läs­ty­nei­tä poli­tii­kan epä­us­kot­ta­vuu­teen, omien vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sien­sa puut­tee­seen, äänen­sä kuu­lu­mat­to­muu­teen ja sii­hen, että poli­tii­kas­sa ei ole saa­vu­tet­tu tar­peek­si kon­kreet­ti­sia tulok­sia nuor­ten sil­mis­sä.

Ongel­ma on myös nuor­ten ehdok­kai­den suh­teel­li­nen vähyys. Esi­mer­kik­si Kaak­kois-Suo­men pii­ris­sä mei­tä 18–30 -vuo­tiai­ta ehdok­kai­ta isois­sa puo­lueis­sa on (las­ku­je­ni mukaan) yhteen­sä 9. Vai­vai­set 9, joi­den pitäi­si edus­tuk­sel­li­sen demo­kra­tian nimis­sä edus­taa noin 1/5 väes­tös­tä. Nuor­ten vähyys vaa­li­ken­til­lä ei hou­kut­te­le nuo­ria äänes­tä­mään tai aset­tu­maan itse ehdol­le vaa­leis­sa. Myös pää­tök­sen­te­ko näyt­tää etäi­sel­tä ja sen vuok­si sii­hen on vai­ke­aa vai­kut­taa.  Jos nuo­ril­le tulee tun­ne, että somes­sa tai mie­le­no­soi­tuk­sel­la pys­tyy vai­kut­ta­maan enem­män kuin äänes­tä­mäl­lä ker­ran nel­jäs­sä vuo­des­sa, niin demo­kraat­tiam­me tule­vai­suus on vaa­ka­lau­dal­la.

Olen itse koke­nut ole­va­ni erit­täin onne­kas, että saan koh­da­ta erit­täin fik­su­ja nuo­ria vaa­li­ken­til­lä ja panee­leis­sa. Koh­taa­ma­ni nuo­ret ovat olleet huo­lis­saan ilmas­tos­ta, eläin­ten oikeuk­sis­ta, kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta ja työ­pai­kois­ta omas­sa koti­kun­nas­saan. He ovat val­veu­tu­nei­ta ja usein jopa huo­les­tu­nei­ta yhteis­kun­nan tilas­ta. Moni nuo­ri myös yrit­tää tosis­saan tuo­da näke­myk­si­ään esiin. Nuor­ten ilmas­ton­muu­tok­sen vas­tai­nen mie­le­no­soi­tus on mah­ta­va esi­merk­ki sii­tä, että nuo­ret tuo­vat omal­la taval­laan esil­le hei­dän huo­le­nai­heen­sa. Tätä mei­dän aikuis­ten pitää kun­nioit­taa, eikä syyl­lis­tää nuo­ria poliit­ti­ses­ta aktii­vi­suu­des­ta.

Pyy­täi­sin­kin jokais­ta vaa­leis­sa ehdol­la ole­vaa ehdo­kas­ta kuu­le­maan nuo­ria. Kun koh­taat­te nuo­ria vaa­li­ken­til­lä, pysäh­ty­kää. Kuun­nel­kaa nuor­ta, hänen aja­tuk­si­aan arjes­ta, ongel­mis­ta ja tule­vai­suu­des­ta. Kir­jat­kaa nuor­ten asiat ylös ja puut­tu­kaa nii­hin riit­tä­väl­lä vaka­vuu­del­la. Älkää luvat­ko nuo­ril­le lupauk­sia, jota ette pys­ty pitä­mään, sil­lä se vähen­tää hei­dän usko­aan poli­tiik­kaan. Ja usko­kaa itse sii­hen, että me aikui­set voim­me (aikuisten)oikeasti muun muas­sa hil­li­tä ilmas­ton läm­pe­ne­mis­tä, taa­ta suo­ma­lai­sil­le tasa-arvoi­set kou­lu­tus­mah­dol­li­suu­det ja luo­da nuo­ril­le uskoa tule­vai­suu­teen. Osoi­te­taan, että me pys­tym­me pitä­mään lupauk­sem­me ja toteu­tam­me sitä, mitä poli­tiik­ka tosia­sias­sa on: asiois­ta sopi­mis­ta ja neu­vot­te­lua. Ennen kaik­kea ker­to­kaam­me nuo­ril­le:

”Nuo­ret, nyt on tei­dän aikan­ne vai­kut­taa myös äänes­tä­mäl­lä!”

Jätä kommentti